Kotimainen alkutuotanto ja elintarviketeollisuus muodostavat ruokaturvan perustan. Vaikeina aikoina elintarviketuotannon ja huoltovarmuuden merkitys yhteiskunnille on erityisen suuri.
Ukrainan sota aiheuttaa suunnattoman määrän inhimillistä kärsimystä ja vaikuttaa syvästi Eurooppaan ja koko maailmaan. Ukrainan sota nostaa myös väistämättä ruuan tuotantokustannuksia.
Ukrainan kriisi yhdessä laajojen talouspakotteiden kanssa luo eurooppalaiseen ja globaalin talouteen sekä markkinoille suurta epävarmuutta ja ennustettavuuden heikentymistä.
Sodan seurauksena tapahtunut rehuviljan hinnan nousu jo entisestäänkin korkealta tasolta on ruokahuollolle valtava haaste. Ukraina ja Venäjä ovat merkittäviä viljan tuottajia ja viejiä. Sota luo epävakautta viljamarkkinoille ja Euroopassa viljan hinnat ovat historiallisen korkealla. Tämä tarkoittaa yhä korkeampia rehukustannuksia. Sota luo suurta epävakautta myös energia- ja lannoitetoimituksiin ja -hintoihin. Ukraina kriisin pitkittyminen toisi epävarmuutta myös työvoiman saatavuuteen suomalaisille kotieläin-, marja- ja vihannestiloille.
Huoltovarmuus on turvattava
Ukrainan sota yhdessä jo aiemmin nousseiden tuotantokustannusten hintojen kanssa heikentää suomalaisten maatilojen kykyä varmistaa huoltovarmuuden kannalta keskeinen kotimainen ruuantuotanto.
Tuotantopanosten korkeiden hintojen vuoksi maataloudessa nähdään sopeuttamistoimenpiteitä. Kasvintuotantoa sopeutetaan kasvivalinnoilla sekä lannoitteiden käyttöä vähentämällä, mikä saattaa pienentää satotasoja. Myös viljelypinta-aloja saatetaan pienentää ja lisätä kesantoalaa. On mieletöntä, jos maailman myllerryksessä osa maatalousyrittäjistä joutuisi jättämään kylvöt tekemättä, mikä vaarantaisi epävakaassa tilanteessa ruokaturvaamme ja huoltovarmuutta.
Osalla kotieläintiloista tuotannon korkeisiin kustannuksiin pyritään sopeutumaan tuotantoa pienentämällä. Tavaroiden ja palveluiden kustannusnousu yhdessä tuotantopanosten korkeiden hintojen kanssa hidastaa investointeja tai siirtää niitä toteutettavaksi suunniteltua myöhemmin.
Ruokaa ei voi tuottaa tappiolla
Maatilat tarvitsevat uskottavan näkymän tuotannon kannattavuuden palautumisesta ennen kevätkylvöjä. Koko suomalaisen ruokaketjun ja myös sen kannattavimman osan, ruokakaupan, on yhdessä kannettava vastuunsa tilanteen korjaamisesta ja huoltovarmuuden turvaamisesta. Ruuan arvoketjun kaikilla toimijoilla on oikeus asialliseen korvaukseen tehdystä työstä ja otetusta riskistä.
Tuotantokustannusten nousu ja tuottajahintojen korotustarve on historiallisen suuri. Ruokaa ei voi tuottaa tappiolla
Lisäpanostukset ruokaturvaan
Päätöksentekijät Euroopassa ja Suomessa ovat kohdanneet ilman siirtymäaikaa uuden epävakaan eurooppalaisen turvallisuusympäristön, joka vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Myös Suomella on edessä lisäinvestointeja turvallisuuteen sekä huoltovarmuuteen. Huoltovarmuuden puolella korostuu ruokahuollon ja energiaomavaraisuuden turvaaminen.
Kotieläintuotannon merkitys ruokaturvassa on noussut esiin kriisiaikoina. Meillä nautojen hyödyntämät nurmet tarjosivat viime kesän kuivuudessa asiallisia satotasoja, samoin myös parjatut turvepellot. Myös kotieläinten lannan merkitys ravinteena korostuu, kun lannoitteiden ja niiden raaka-aineiden saatavuus on Euroopassa kiven alla.
Elintarvikemarkkinoiden toimivuuden ja reilun tulonjaon varmistaminen on välttämätön edellytys paikalliselle ruokaturvalle. Ruuantuotannon kustannuksia pitää karsia sääntelyä poistamalla ja verotusta keventämällä. Tukipolitiikan kannustavuus ja pääoman saatavuus aktiivituotantoon ja sen kehittämiseen pitää turvata. Viimeistään nyt julkisissa hankinnoissa on aika siirtyä kotimaisiin raaka-aineisiin. Työlista ei ole uusi, mutta poliittisen päätöksenteon puolelta kyky ja tahto tehdä uusia huoltovarmuutta turvaavia päätöksiä on muuttunut.
Panostukset suomalaiseen huoltovarmuuteen ja ruokaturvaan maksavat itsenä takaisin työnä, toimeentulona ja turvallisuutena.
Kotimainen alkutuotanto on tällä hetkellä tilanteessa, jossa lannoitteet, polttoöljy, sähkö ja rehuraaka-aineet kallistuvat päivä päivältä. Tiloille tarvitaan nyt kannustavia päätöksiä siitä, että suomalainen yhteiskunta haluaa varmistaa kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuuden. Juuri nyt tarvitaan uskottava näkymä siitä, miten akuutti kriisi ratkaistaan.
Veikko Kemppi
toimitusjohtaja
LSO Osuuskunta
Risto Lahti
toimitusjohtaja
Itikka Osuuskunta ja Lihakunta